kultahippu 2.0

Family // Fashion // Everyday living

lauantai 13. elokuuta 2016

Eppuluokkalaisen äidin tunnelmia

Moikka!

Nyt se on ohi - nimittäin Linnean ihan ihkaensimmäinen kouluviikko. Muutama vielä edessäpäin..
Tunnelma kotona on hyvä, Linnea on tykännyt aivan valtavasti koulusta, kavereista sekä jälkkäristä jossa kävi eilen muutaman tunnin "harjoittelemassa".

Ensi viikolla alkaa sitten tositoimet, kun neidillä alkaa kunnon lukujärjestys pyörimään, aineita oli vaikka mitä erilaisia! Minä kun ajattelin että alkuun olisi vain muutama hassu, mutta lukkarissa olikin äidinkieltä, matematiikkaa, uskontoa, käsityötä, liikuntaa, kuvista ja ympäristöoppia. Minä olen maanantain ja tiistain töissä, ja rehellisyyden nimissä todella haikea fiilis lähteä, eikä päästä paikalle saattamaan Linneaa kouluun tai olla hakemassa ja kyselemässä heti miten koulussa meni, mitä oli ruokana ja saitko uusia kavereita.


Koulu on siis alkanut oikein hienosti, mutta siitä huolimatta äidillä on aina takaraivossa pitkä liuta huolenaiheita.. Tuntuu vähän vieraalta vielä, että Linnea viedään kouluun ja haetaan sieltä mutta ei oikein pääse kyselemään keneltäkään aikuiselta miten päivä on mennyt. Opettajan olen tavannut vain ohimennen keskiviikkona kun koulu alkoi. Linnealla on miesopettaja, josta olin aluksi hieman epävarma, en siis tästä kyseisestä opettajasta, vaan ylipäänsä siitä että hänellä on miesopettaja. Kuulostanko jotenkin sukupuolia syrjivältä hirmulta jos sanon että minusta vain tuntuisi luonnollisemmalta jos hänellä olisi naisopettaja? Olen nimittäin pohtinut paljon tyttöjen välisiä suhteita ja dynamiikkaa, lähinnä kiusaamisen kannalta. Itse uskon että naisopettaja aistisi paljon herkemmin jos jotain kiusataan tai jokin asia on pielessä.

Itse ainakin muistan hyvinkin elävästi miten julmia ala-asteikäiset tytöt osaavat olla, mun mielestä se oli raadollisinta aikaa koko koulusta. Kiusaamisen syyksi riitti yksikin väärä sanavalinta. Vaatteidenkin kanssa sai olla tarkkana, ei saanut olla rumia ja vanhoja vaatteita, muttei myöskään mitään liian uusia ja hienoja (mitä toikin oikein esittää!!). Parasta oli kun ei vain erottunut millään tapaa massasta, ja se jos joku on surullista. Olemmekin puhuneet Linnealle siitä, kuinka ihana tyttö hän on ja että rohkeasti vaan pitää olla se oma upea itsensä!


Olen itse ollut sekä kiusattuna että myös valitettavasti sillä toisella puolella, en koskaan itse mikään kiusaaja, mutten ole uskaltanut myöskään sanoa vastaan kiusaajille, vaan ennemmin mennyt mukaan siihen jottei vaan itse joudu kiusatuksi. Täytyy sen verran kuitenkin sanoa että meidän koulussa kiusaaminen oli aika pientä, ja kohde vaihtui sopivan tiuhaan enkä usko että kenellekään jäi suurempia traumoja siitä. Koska kovin pahaa kiusaamista en ole joutunut kummallakaan puolella kokemaan ihmettelenkin minkä vuoksi otan aina tämän asian aina niin henkilökohtaisesti ja koen niin voimakkaita tunteita aiheesta puhuttaessa?
Meidän perheessä on ihan täysin nollatoleranssi kiusaamisen suhteen, enkä oikeasti edes tiedä mitä tekisin jos kuulisin että Linneaa kiusataan koulussa, tai vastavuoroisesti että hän kiusaisi jotain. 

Olemme kotona puhuneet paljon asiasta, ja uskon että Linnea kertoo kotona heti jos hän huomaa että jotain muuta lasta kiusataan luokalla. Itse olen enemmän huolissani siitä kertoisiko hän jos häntä itseään kiusataan.. Linnea on nimittäin äärimmäisen miellyttämisenhaluinen tyttö, eikä hän halua pahoittaa etenkään mun mieltäni.. Enhän itsekään koskaan kertonut vanhemmilleni jos minua kiusattiin koulussa, se tuntui äärimmäisen nololta ja vaivaannuttavalta asialta.
Mutta luotan siihen että Linnean paras kaveri meidän seinänaapurista kertoisi kotona jos Linneaa kiusataan. Eihän siinä auta muu kuin luottaa, ja itse uskon kyllä että huomaan Linneasta jos jotain ikävää on sattunut koulussa.


Nämä ovat asioita joita ei etukäteen pitäisi murehtia tai pelätä liikaa, mutta pienen tytön äidillä vain sattuu liikkumaan näin ison muutoksen edessä yhtä sun toista mielessä, sitä kun aina haluaisi kaikkein parasta omalle lapselleen, ja että hän saisi kokea onnellisen ja turvallisen koulutaipaleen.

Kuinka teillä muilla on koulut alkaneet? Muita joilla samanlaisia, tai muita huolia?

7 kommenttia:

  1. Tuttuja ajatuksia. Meillä koulu alkaa vuoden päästä, mutta silti olen ehtinyt miettiä ihan vastaavia asioita. Meidän tytöllä ei ole vielä selkeää parasta kaveria vaan on päiväkodissakin leikkinyt todella monen eri lapsen kanssa säännöllisesti. Olen ollut asiasta iloinen, mutta jotenkin toivon, että eskarivuonna löytyisi paras kaveri, jonka kanssa tuntuisi turvalliselta lähettää lapsi kouluun.

    Naisopettaja ajatuksen sinänsä ymmärrän, mutta en ole samaa mieltä. Omista alakouluajoista muistan, että meillä oli puolet ajasta naisopettaja ja puolet ajasta miesopettaja. Kyseinen miesopettaja oli kyllä koko koulun paras, sillä jämäkämpää ja reilumpaa tyyppiä ei varmaan ollut olemassa. Niihin aikoihin luokassa oli muutama kiusaamisjuttu, mutta opettajan toimien ansiosta ne jäivät lyhyiksi. Persoona ratkaisee paljon, miten hän puuttuu eri asioihin. Uskon, että osa koululaisten kiusaamisjutuista on varmasti sellaisia, joita opettajan voi olla vaikeakin havaita (lapsella voi olla kavereita, mutta silti joku yksittäinen lapsi nälvii toista esimerkiksi koulumatkoilla tms).

    Onnea Linnean koulutaipaleelle! Hyvin se menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista <3! Tuohan on kiva tilanne että on paljon kavereita ja tuttuja entuudestaan, meillä Linnea tuli toisesta eskarista ja vaikka muutamia lapsia on ihan täältä meidän lähistöltä niin selkeästi se yksi paras kaveri on.. He varmasti pitävät loppuun saakka toistensa puolia mutta hyvähän olisi jos olisi muitakin kavereita kun ei se aina se paras kaveri ole pitämässä kädestä :)..
      Mulla on aina ollut miesopettaja ja voi olla että vika on minussa, mutta minusta tuntui aina että oli aika vaikeaa kertoa heille jos jokin asia painoi mieltäni.
      Linnea on aika arka ja ujo tyttö, joten uskon että hänellä voi olla sama tilanne. Mutta siinä olet ilman muuta oikeassa, että sehän on enemmän kiinni siitä millainen tyyppi on, eikä siitä onko opettaja nainen vai mies :)!
      Meidän ope on aika nuori ja ekaa vuotta tuolla koulussa, mutta vaikuttaa kyllä todella mukavalta!

      Poista
    2. Meillä muuten lapsen edellisessä vanhempainillassa juteltiin kiusaamisesta ja siitä, millainen on hyvä kaveri (ei siis ollenkaan juteltu niistä perinteisistä "vie kuravaatteet viikonlopuksi kotiin" jutuista). Se oli todella hyvä juttu, koska jos jotain tilanteita tulisi, olisi helpompi myös olla yhteydessä toisiin vanhempiin. Lasten kanssa oli käyty samoja teemoja päiväkotipäivien aikana. Voithan ehdottaa, että vanhempainillassa juteltaisi hetki aiheesta, koska se varmasti mietityttää myös muitakin vanhempia! :)

      Poista
  2. Tuttuja ajatuksia jo jonkun vuoden takaa! Mulla tuli tätä lukiessani halu sanoa sulle, että elämä kantaa. Parin ekan viikon jälkeen ekaluokkalaiset ovat osa koulua eikä enää osaisi kuvitellakaan heitä päiväkotiin. Koulun kuviot tulevat tutuiksi sekä lapselle että vanhemmille. Erilaistahan se on mitä aiemmin, mutta lapsen kasvaessa myös hänen oma vastuunsa kasvaa.
    Meillä jännitetään esikoisen menoa yläasteelle... Nyt jo, vastahan meilläkin mentiin ekalle.

    Rose

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rose kannustavasta kommentistasi!
      Näinhän se on, ja tottakai koulunaloitus on aina kaikilla edessä ja nyt oli Linnean aika :).
      Uskon että minua jännittää enemmän kuin mitä pientä koululaista, enkä hänelle viitsi mitään näistä mun omista huolista puhuakaan ettei ala turhaan jännittämään asiaa!

      Poista
  3. Älä turhia stressaile Eve :) varsinkaan etukäteen!

    Varmasti on hyvä luokkahenki ja kiusaamisesta kun puhutaan nykypäivänä niin paljon ja ennaltaehkäistään, niin uskoisin että mitään tai ketään ei aleta kiusaamaan. <3 jos niin ikävästi käy, niin siihen kyllä puututaan herkästi!
    Mukavaa koulun alkua Linnealle!! :)

    VastaaPoista
  4. Lasten kanssa ei kannata ihan hirveästi kaikesta puhua etukäteen. Tottakai hyvä neuvoa ja opettaa, mutta liian suuri murehtiminen tai opastus voi luoda lapseen hämmennystä tai jopa sen tilanteen mistä varoittelee. En nyt tarkoita, että teillä näin, mutta itse huomannut omien lasten kanssa. Lapsilla eri ajatusmaailma, kun minulla.
    Koulussa kyllä opetetaan säännöt ja tehdään pelisäännöt.
    Aina se jännää on ja käy omia koulumuistoja läpi.

    Meillä tytöllä miesopettaja ollut nyt 3vuotta. Alkuun sitä harmittelin, mutta turhaan. Hyvin on mennyt. Muutamia aineita opettaa toinen opettaja, nainen. Tytöt pääsevät hänen kanssa juttelemaan tyttöjen juttuja.

    VastaaPoista