kultahippu 2.0

Family // Fashion // Everyday living

tiistai 10. marraskuuta 2015

Kulissien takana

Tapasimme eilen ystäväporukalla lasten kanssa, ja ajauduimme keskustelemaan blogeista, bloggaamisesta, ihmisistä niiden takana sekä mielikuvista joita ne välittävät ihmisille.
Melina kirjoitti aiheesta hyvän postauksen (sivupalkista pääset lukemaan sen), ja pitkään itsekin olen pohdiskellut asiaa joten tässä hieman omia ajatuksiani aiheesta.

Blogiystävyys - pelkkää klikkien kalastelua.

Kaikki jotka lukevat blogiani enemmän tai vähemmän säännöllisesti tietävät meidän "blogiporukasta". Kutsumme sitä itsekin sillä nimellä, ja lapsetkin aina tokaisevat että "mennäänkö me blogiporukalla sinne", tai "kutsutaanko myös blogikaverit juhliin", ihan samalla tavalla, kuin naapuruston ystävistä puhutaan "naapuriporukasta".

Blogit ovat alunalkaen saattaneet meidän tiiviin porukan yhteen, kaikki meistä ovat jo aikamoisia konkareita tällä "alalla". Toiset tekevät tätä enemmän päämäärätietoisesti ja työkseen, toiset kun siltä sattuu tuntumaan ja suurin osa jotain siltä väliltä. Olemme kaikki saman genren bloggaajia ja olemme kutakuinkin samassa elämäntilanteessa, mikä jo sinällään selittää yhteenkuuluvuuden tunteen. Kun aiemmin tutustuimme, bloggaaminen ei ehkä ollut vielä ihan niin pinnalla kuin tänä päivänä, ja oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja vinkkejä bloggaamisesta toisten kanssa, joilla on samanlainen harrastus. Blogimaailma kun on sellainen, ettei sitä voi täysin ymmärtää ellei itse kirjoita blogia.

Hyvin nopeasti kuitenkin tutustuimme yhä paremmin, ja aloimme viettää aikaa yhdessä. Myös ilman niitä kameroita ja sen suurempia suunnitelmia tai järjestelyitä. Se että kaikki pidämme kauniista asioista, ei tarkoita että elämämme olisi täynnä sitä. Päinvastoin - se on harvinaista herkkua meille monelle ja blogimme ovat suurimmaksi osaksi niitä elämän kauniita hetkiä sen hektisen arjen keskellä. Olen kuullut osan epäilevän, olemmeko me oikeasti keskenämme ystäviä, vai onko tämä vain jokin katala juoni saadaksemme ristiinlinkitystä ja kävijäliikennettä. Käsi sydämellä vannon että nämä naiset ovat oikeasti kullan arvoisia ystäviä minulle.


Blogijuhlat - pelkkää kulissia.

Kuva mikä välittyy teille meidän tapaamisista ei ehkä ole se kaikkein realistisin, sillä vaikka kaikki bloggaamme, suurimmassa osassa meidän tapaamisista pysyy kamerat visusti kotona tai laukussa. Se minkä näette täällä on monesti juuri sitä juhlien järjestelyä, joissa kamerat laulaa myös yhtä lailla ei-bloggaavilla äideillä. Arvostamme kauniita asioita ja esimerkiksi juhlien järjestelyä, mutta kukaan meistä ei ole moksiskaan jos poikkeamme jonkun luokse ja tarjolla olisi pelkkää mustaa kahvia, kun maitokin on päässyyt loppumaan. Sellaista elämä joskus on lapsiperheen arjessa.

Niin nähty. Tylsää!

Kuten aina kirjallisessa viestinnässä, blogit eivät mitenkään voi antaa sitä täysin oikeaa kuvaa kirjoittajastaan. Vaikka meidän kaikkien blogeista mun mielestä välittyy aika hyvin se oma persoona siellä taustalla, niin kritiikkiähän on tullut esimerkiksi siitä kuinka tylsää kun kaikilla on samanlainen sisustusmaku, samat lastenvaatteet ja muutenkin jutut.
Suurimmalla osalla meistä on kyllä samanlainen maku asioiden suhteen, ja ne ovat asioita jotka ovat muutenkin aika pinnalla. Ihan samanlainen maku on myös mun muilla ystävillä, jos vierailette meidän naapureiden luona, näet ihan samat string-hyllyt ja POMPin tai rodinin vaatteet kuin näillä bloggaavilla ystävilläni.

Vaikka meillä on monissa asioissa sama maku näiden bloggaavien ystävien kanssa, olemme kaikki ihan omanlaisia persooniamme. Yksi romanttisempi haaveilija, toinen perfektionisti, joku haluaa lisää lapsia, toinen taas ei ikinä enää. Yksi kritisoi rokotusohjelmaa ja hajustettuja kuukautissiteitä, toinen on niiden puolesta ja muutamaa ei voisi vähempää kiinnostaa. On asioita joista olemme todella eri linjoilla, mutta asiat riitelevät keskenään - eivät ihmiset. Voimme rohkeasti olla toista mieltä ja tältä porukalta saa aina rehellisen mielipiteen, koski se sitten uusinta vaatemallistoa, hiustyyliä tai elämän oikeasti tärkeitä kysymyksiä. Vertaistuki on myös aivan korvaamatonta, rankassa ja kiireisessä elämäntilanteessa on myös joku toinen, tai vähintään sen juuri läpi käynyt.

Pitäisköhän munkin perustaa blogi?

Tämä ei sinällään enää liity tähän bloggaajaporukkaan, mutta kaikki jotka kirjoittavat blogia tietävät kuinka raastavalta kuulostaa tokaisu: "pitäisköhän munkin perustaa oma blogi kun saa niin paljon kaikkea ilmaiseksi". Oikeasti hei. Mä näen punaista kun kuulen tän lausahduksen, vaikkakin suurin osa sen sanookin ihan hyväntahtoisesti. Sama kun menisi jollekin lääkärille, pankkiirille tai psykologille sanomaan että pitäisköhän alkaa lääkäriksi kun saa niin hyvää palkkaa ja etuuksia.


Blogin perustaminen on ihan ilmaista, ja sen voi tehdä kuka vain. Joten jos oikeasti ajattelet että asia on noin, niin saa vapaasti yrittää. Voin aikamoisena konkarina todeta että asiahan ei ole lähimainkaan noin. Mikään tässä elämässä ei tule ilmaiseksi - ei edes tuotelahjat bloggaajille. Aika paljon on joutunut tekemään pohjatyötä bloginsa eteen, että edes pääsee siihen pisteeseen että yritykset haluavat tehdä kanssasi yhteistyötä. Etenkin tänä päivänä, kilpailu on kovaa ja uusia blogeja nousee kuin sieniä sateella, ja samoista lukijoista ja lukijakunnista kilpailee tuhanisa blogeja. Ei ole olemassa oikotietä onneen, edes blogimaailmassa. Uskon että tämän voi allekirjoittaa jokainen joka on koskaan blogia kirjoittanut.

Tässä vähän omia ajatuksia näin tiistain kunniaksia, millaisia ajatuksia ne herättävät teissä? Mielellään nimittäin kuulisin!


21 kommenttia:

  1. <3 ja joskus voi käydä niinkin että koira paskoo meidän evästyksen aikana yhden huoneen. Sitten vaan ollaan kakan hajussa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaaa mun pitikin siitä kirjoittaa mut unohdin 😁😁😁

      Poista
  2. Tää on niin totta... Melinankin postauksen luin.
    Myönnän kyllä satunnaisesti ärsyyntyväni asioista muiden blogeissa, mutta tunnistan siihen myös syyt. Ja ne aika harvoin ovat bloggaajassa. Ja toki jos joku tyyppinä alkaa mua ärsyttää, lopetan seuraamisen.

    Moni, joka ei ole esimerkiksi valokuvannut, ei ehkä ymmärrä kuinka paljon hienommalta asiat saadaan näyttämään oikeilla kuvakulmilla, valaistuksella, rajauksella. En siis väitä, etteikö asiat voisi luonnossakin näyttää upeilta, mutta esim juhlapöydän kattaus saadaan näyttämään harvinaisen upealta oikeanlaisessa valokuvassa. Itsekin otan meikkiblogiini aika monta kuvaa kasvoistani ennen kuin olen tyytyväinen. Ja siksi ärsyttää kommentit "susta ei huonoa kuvaa saakaan". :-D
    Mut joo. Monesti kaipaan blogeissa sellaista tiettyä realismiakin, että kaikki me ollaan ihmisiä. Mut en mä kyllä jaksa seurata blogeja, joissa kuvat on mitä sattuu ja aiheet on pelkästään tyyliin "kävin kaupassa ja vaihdoin vauvalle kakkavaipan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, niin totta! Kuvan muokkauksella saa jälkeenkinpäin kyllä aika hienon kuvan aikaiseksi. Samoin multa on monesti kysytty miten saan tytöistä niin onnistuneita kuvia. Harva vaan tajuaa heti, että mä otan kyllä sen muutaman onnistuneen eteen aika monta epäonnistunutta ;)!

      Poista
  3. Ootte kyllä onnekkaita kun teillä on naapurustossa niin paljon ystäviä :)
    Sun postaus oli ihan kivasti kirjoitettu mutta melinan postauksesta jäi jotenkin kummallinen fiilis :D oli niin kärkkäästi kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ollaan <3 <3! Melinalla taisi olla ihan oikeat syytkin siihen kärkkäänä olemiseen :).

      Poista
  4. En kestä, se jos mikä on tosiystävyyttä jos toisen kanssa istuu rennosti kahvilla vaikka kakanhajussa :DD

    VastaaPoista
  5. Hyvää ja realistista pohdintaa. Minulle ei ole tullut mieleenkään, että blogiporukkanne olisi hyötyä tavoitteleva, mutta on todella surullista jos joku niin ajattelee. Mielestäni tuon kaltaisten kommenttien heittäjät kertovat kuitenkin enemmän itsestään kuin teistä. Jos joku kokee tarpeekseen painaa toista sanomisillaan alas niin yleensä se kielii pahasta olosta itsestään kanssa tai puhtaasta kateudesta jos itsellään ei ole ystäviä.

    Painiskelin itsekin muutama viikko sitten samaisen aiheen kanssa miettien minkälaisen kuvan blogini minusta antaa. Olen alun alkaenkin pyrkinyt olemaan myös blogissani vain ja ainoastaan oma itseni mutta silti sain kuulla olevani "itseään täynnä oleva egoisti, joka leveilee merkkilaukuillaan." Noh, asukuvissani on toki näkynyt pari Vuittoniani mutta kun se blogi ei koskaan kerro koko totuutta kirjoittajasta vaan vain pienen pintaraapaisun. Nyt saamani letkautus lähinnä huvittaa enkä perusta itsetuntoani tällaisiin heittoihin, mutta silti ihmetyttää miten jotkut jaksavat muodostaa noin kärkkäitä mielikuvia muutaman asukuvan perusteella. Hupinsa kullakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna <3! En voi uskoa että joku sanoisi sinusta noin! Olet varmasti yksi sydämellisimmistä ihmisistä ketä olen tavannut ja se välittyy kyllä myös blogisi kautta!

      Poista
  6. Todella hyvä kirjoitus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)! Kerrankin jotain vähän pintaa syvemmältä :D..

      Poista
  7. "Kyllä mäkin voin blogia kirjottaa jos mulle lähetetään tavaroita postissa ja kehuisin niitä blogissa". Kyllä kyllä :-D

    VastaaPoista
  8. Löysin blogisi vasta pisara blogin kautta ja ihastuin blogiisi, kivaa luettavaa ja ihania kuvia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, tervetuloa mukaan! Toivottavasti viihdyt myös jatkossa <3

      Poista
  9. No worries, mikähän luulo monilla bloggareilla on että heille ollaan niinkuin yleisesti kateellisia ja kateellisia jostain ilmaistavarasta? Jos joku kommentoi teille negatiivista tai kadehtii teitä, se ei varmaankaan tarkoita että suuri yleisö teitä jotenkin kadehtii. Tehän olette ihan tavallisia ihmisiä siinä missä muutkin eikä kukaan bloggari ansaitse ihailuani sen takia että kirjoittaa blogia tai hyvää blogia, jossa on hienoja valokuvia tai hieno sisältö. Kyllä elämässä meriitit ansaitaan vähän muuten mielestäni. Eikä ole tarkoitus provosoida tai olla ilkeä, mutta luulen että voitte tulla takaisin maan pinnalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ihan en kuitenkaan saanut pointista kiinni, sillä en mielestäni nostanut millään tapaa esiin "kateuskorttia". Mä en voisi ikimaailmassa kuvitellakaan että joku olisi mulle kateellinen ainakaan mistään blogiin liittyvästä!

      Poista
    2. Itse en taas ole ymmärtänyt tätä kulissien takana tai todellisuus blogien takana kirjoittelua sitten yhtään, mutta omapahan on ongelmani...Olkaa vain sellaisia kuin olette, eihän siinä ole mitään väärää, eikä ystävyyttänne ja aitoutta tarvi perustella. Ehkä se on vain joidenkin perisynti, että kaikenlainen palaute otetaan kaikesta huolimatta itseen jollain tasolla, onhan blogin kirjoittaminen varmaan teille kuitenkin tärkeää kun se on se oma juttu ja omaa tuotosta. Vähän niinkuin työelämässä joskus on omien asioiden takana seisottava ja perusteltava miksi jollakin tapaa jonkun asian tekee, mutta ajattelen, että blogimaailmassa se ei ehkä ole tarpeen, varsinkin kun joskus lukijoilta tuleva kritiikki on suoraan sanottuna typerää, esim. tuo "kulissijuhlista" epäily.

      Poista
    3. Ymmärrän pointtisi. Tässä ei kuitenkaan ollut kyse siitä että olisin ottanut itseeni jostain vaan ihan yleisellä tasolla ajattelin vähän avata ajatuksiani aiheesta :).

      Poista
  10. Hei! Haluaisin lukea blogisi alkuaikojen postauksia. Oletkohan lisäämässä tänne blogihistoriaasi jossain vaiheessa? Kaikki aiheet kiinnostaisivat.

    VastaaPoista