kultahippu 2.0

Family // Fashion // Everyday living

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Voiko bloggaaja lomailla?

Viime postauksessa hiukan avasin teille kuinka olen ollut aika laiska bloggaamisen suhteen nyt viimeisen viikon ajan. Sen verran olen ollut blogista lomalla, että kun suuntasimme sunnuntaina Melinan luokse viettämään Nooan 6kk-päivää, huomasin puolessavälissä matkaa kameran unohtuneen kotiin. Se taisikin olla kyllä ensimmäinen kerta laatuaan kun kamera jää pippaloihin suunnatessa kotiin. Älkää käsittäkö väärin; mä en todellakaan kaikissa kissanristiäisissä, saati edes synttäreillä kanna kameraa mukana. Mutta kun määränpäänä on jonkun meidän blogiporukan juhlat, niin se vaan kuuluu asiaan. Muutenkaan en enää nykyään kanna kameraa ollenkaan samalla tavalla mukanani, jo senkin vuoksi että se on siellä laukussa oikeasti aika painava ja vie paljon tilaa. Nytkään viikonloppuna en aio ottaa kameraa mukaani Köpikseen kun lähdemme keskustaan, mutta POMPin mallistosta sen sijaan aion ottaa teille kuvia mikäli lupa heltiää!

Kun puhutaan kameran jättämisestä kotiin, jää melko usein postauskin asiasta tekemättä. Koen kuitenkin että kuvat kantavat tätä blogia, ilman niitä ei synny myöskään sitä tekstiä. Olen joskus miettinyt sitä miten rankkaa bloggaaminen on, etenkin kun puhutaan työkseen bloggaavista henkilöistä. En tiedä osaako kukaan ei-bloggaava ajatella asiaa, mutta blogista on melko hankalaa irroittautua. Se on koko ajan jossain mielen sopukoissa mukana, vaikka et varsinaisesti sillä hetkellä tee sen eteen mitään. Monet suosituimmista blogeista on vähän päiväkirjamaisia, jossa kerrotaan mitä tänään on tehty ja mitä on ollut mielessä. Se jos jokin vaatii sitä että kamera kulkee aina mukana! Blogista voi muodostua alati mukana kulkeva työ(taakka), joka varmasti suurimmaksi osaksi on mieluista mutta jossakin määrin myös raskasta.

Itse otin hiukan etäisyyttä bloggaamiseen jo muutama vuosi sitten, ja Kultahippu onkin nykyään entistä enemmän pintaraapaisu meidän elämästä kuin se alkuperäinen päiväkirjamaisempi versio. Se antaa itselle vapautta, ja nyt kun en kirjoita minkään portaalin alla minulla ei myöskään ole sen suhteen velvollisuuksia. Kun vierestä seuraan hyvinkin läheltä blogikolleegoiden tekemisen meininkiä (portaalin tai lehden alla bloggaavien), ei voi kun todeta että bloggaaminen tosiaan on kovaa työtä. Ja vaikka kuinka joku kommenttiboksiin välillä kuittailee saaduista tuotteista tai tavaroista, niin pienenä muistutuksena heille, että bloggaamisen voi aloittaa kuka vain - vieläpä ihan ilmaiseksi. Vahva veikkaus on että hymy hyytyy melko nopeasti kun huomaa kuinka työlästä suositun blogin pitäminen voikaan olla, etenkin kun kilpailu on tänä päivänä on todella kovaa ja blogeja syntyy uusia kuin sieniä sateella!

Tästä löyhänä aasinsiltana viime sunnuntain tunnelmiin, jotka olen ottanut puhelimellani. Onneksi se sentään kulkee mukana :)! Kyllähän kunnon kameralla otetut kuvat ovat laadultaan paljon parempia, mutta näistä välittyy aivan yhtä hyvin se tunnelma!








Lähdime siis juhlimaan Nooaa, joka täytti 6kk. Matkalla pysähdyimme Viherlandiaan ostamaan kukkaa, ja kerrankin sattui juuri sellainen kukka kohdalle jota olin ajatellut! Vieläpä täydellisessä värissä päivänsankaria ajatellen. Nooa oli taas oma iloinen itsensä, voitteko kuvitella että kaveri on aika kova jo flirttailemaan! Melina oli taikonut toinen toistaan ihanampia juttuja pöytään, Brita-kakkua, muffinsseja ja suklaassa dipattuja mansikoita, NAM! Suolaisena oli kahta erilaista piirakkaa ja minihamppareita, joissa oli vuohenjuustotäyte. Mikko oli sattumalta ostanut myös meille sunnuntaina näitä pikkuburgereita, täytyykin muistaa hakea kaupasta vuohenjuustoa! Kerrankin pääsimme kaikki paikalle, eikä vauhtia ja menoa taas puuttunut. Mellu kirjoittikin aika hyvän postauksen siitä mitä kulisseissa tapahtuu, kannattaa käydä lukemassa! 

2 kommenttia:

  1. Mikä on Melinan blogin osoite?

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus <3 Ihanalta näyttää synttäritarjoilut!

    VastaaPoista